rakeisuus
Yleisesti käytetty timanttiraajakoko on välillä 30/35-60/80. Mitä kovempi kivi, sitä hienompi raekoko on valittava. Koska samoissa paineolosuhteissa, mitä hienompi timantti, sitä terävämpi se on, mikä edistää leikkaamista kovaan kiveen. Lisäksi yleensä halkaisijaltaan suuret sahanterät vaativat suurta sahaustehokkuutta, ja olisi valittava karkeampi raekoko, kuten 30/40, 40/50; pienihalkaisijaiset sahanterät ovat leikkuuteholtaan heikkoja ja vaativat tasaisen osan kalliosahasta. Valitse pienempi hiukkaskoko, kuten 50/60, 60/80.
Leikkurin pään pitoisuus
Niin sanotulla timanttipitoisuudella tarkoitetaan työkerroksen matriisissa jaettujen timanttien tiheyttä (eli timanttien painoa pinta-alayksikköä kohti). "Spesifikaatioissa" määrätään, että timanttien pitoisuus 4,4 karatia työmatriisin kuutiosenttimetriä kohti on 100%, ja timanttien pitoisuus 3,3 karatia on 75%. Tilavuuspitoisuus ilmaisee timantin tilavuuden agglomeraatissa ja määrää, että kun timantin tilavuus on 1/4 kokonaistilavuudesta, pitoisuus on 100%. Timanttipitoisuuden lisäämisen odotetaan pidentävän sahanterän käyttöiän, koska pitoisuuden lisääminen vähentää kunkin timantin keskimääräistä leikkuuvoimaa. Mutta keskittymisen lisääminen nostaa väistämättä sahanterän kustannuksia, joten on olemassa taloudellisin keskittyminen, ja keskittyminen kasvaa sahausasteen kasvaessa.
Leikkurin pään kovuus
Yleisesti ottaen, mitä korkeampi sideaineen kovuus, sitä vahvempi sen kulumiskestävyys. Siksi hankaavia kiviä sahatessa sidoskovuus on oltava korkea; pehmeitä kiviä sahatessa sidoskovuus on oltava alhainen; kun sahaat hankaavia ja kovia kiviä, sidoskovuus on oltava kohtalainen.
vaikutus
Kiven leikkaamisen aikana timanttipyörösahan terään kohdistuu vuorotellen kuormia, kuten keskipakovoimaa, sahausvoimaa ja sahauslämpöä.
Voimavaikutuksen ja lämpötilavaikutuksen vuoksi timanttinen pyörösahanterä on kulunut ja vaurioitunut.
Voimavaikutus: Sahausprosessin aikana sahanterään kohdistuu aksiaalista voimaa ja tangentiaalista voimaa. Kehän ja säteittäisen suunnan voiman vuoksi sahanterä heiluu aksiaaliseen suuntaan ja astian muotoinen säteittäiseen suuntaan. Nämä kahdenlaiset muodonmuutokset aiheuttavat epätasaista kallioleikkauspintaa, kiven tuhlausta, sahauksen aikaista kovaa melua ja lisääntynyttä tärinää, mikä johtaa timanttitaajaman varhaiseen vaurioitumiseen ja sahanterän käyttöiän lyhenemiseen.
Lämpötilavaikutus: Perinteinen teoria uskoo, että lämpötilan vaikutus sahanteräprosessiin ilmenee pääasiassa kahdessa näkökohdassa: toinen on aiheuttaa timantin grafitisointi taajamassa; Toinen on aiheuttaa timantin ja matriisin lämpörasitus, joka aiheuttaa timanttihiukkasten putoamisen ennenaikaisesti. Uudet tutkimukset osoittavat, että leikkausprosessin aikana syntyvä lämpö siirtyy pääasiassa agglomeraatteihin. Kaarialueen lämpötila ei ole korkea, yleensä 40–120 °C. Hiomakohdan lämpötila on kuitenkin suhteellisen korkea, yleensä 250–700 °C. Jäähdytysrelevät kuitenkin vain alentavat kaarivyöhykkeen keskilämpötilaa, mutta sillä on vain vähän vaikutusta hiomahiukkasten lämpötilaan. Tällainen lämpötila ei aiheuta grafiitin hiilihapotusta, vaan muuttaa hiomahiukkasten ja työkappaleen välisiä kitkaominaisuuksia ja aiheuttaa lämpörasitusta timantin ja lisäaineiden välillä, mikä johtaa perustavanlaatuiseen muutokseen timantin vikamekanismissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lämpötilavaikutus on suurin sahanterän vaurioitumiseen vaikuttanut tekijä.
Kuluminen ja vaurioiden vaurioituminen: Voimavaikutuksen ja lämpötilan vuoksi sahanterä on yleensä kulunut ja vaurioitunut käytön jälkeen. Kulumisvaurioiden pääasialliset muodot ovat seuraavat: hankaava kuluminen, paikallinen murskaus, suuren alueen murskaus, vaaitus ja sidosaineen mekaaninen kuluminen sahausnopeuden suuntaan. Hankaava kuluminen: Timanttihiukkaset hankaavat jatkuvasti työkappaletta vasten, ja reunat passittaan tasaiseksi pinnalle, mikä menettää leikkuutehon ja lisää kitkaa. Sahauksen kuumuus aiheuttaa timanttihiukkasten pinnalle ohuen grafitisointikerroksen, joka vähentää huomattavasti kovuutta ja pahentaa kulumista: timanttihiukkasten pintaan kohdistuu vuorotellen lämpörasituksia, samalla kun se käy läpi vuorotellen leikkausrasituksia, väsymyshalkeama ilmestyy ja paikallinen sirpaloituminen ilmestyy. Terävä uusi reuna on ihanteellinen kulumiskuvio; suuren alueen murskaus: timanttihiukkaset kuormittuvat leikattäessä sisään ja ulos, ja näkyvämmät hiukkaset ja kiteet kulutetaan ennenaikaisesti; irtoaminen: vuorottelevat leikkuuvoimat tekevät timantista Hiukkaset löystyvät jatkuvasti sidonta-aineesta. Samalla itse sidosaineen kuluminen ja sahauslämmön kuluminen sahausprosessissa pehmentävät sidosainetta. Tämä vähentää sideaineen pitovoimaa. Kun hiukkasten leikkuuvoima on suurempi kuin pitovoima, timanttihiukkaset putoavat. Riippumatta siitä, millainen kuluminen liittyy läheisesti timanttihiukkasten kuormitukseen ja lämpötilaan. Molemmat riippuvat sahausprosessista sekä jäähdytys- ja voiteluolosuhteista.